torstai 6. joulukuuta 2018

#113 ~ NELJÄ VUOTTA ~

Blogi hiljentyi turhankin pitkäksi aikaa, sillä Bäkkis siirtyi Wilin luokse Ratsuniittyyn muutama päivä  edellisen postauksen jälkeen. B on päässyt treenaamaan monipuolisesti Julian kanssa, myös maastoesteet ovat kuuluneet uusiin asioihin.


Mutta palaten otsikon aiheeseen, niin tosiaan...



3.12. oli Bäkkiksen ja allekirjoittaneen vuosipäivä! Olen omistanut ponin neljä vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, vaikka eihän aika ole kummoinen, mutta on se silti saavutus. Minun ja Bäkkiksen elämä kun ei ole ollut ihan helppoa. Silti se poni on vain rakkain ja ajatus siintä luopumisesta tuottaa tuskaa!

Mitä me olemme kokeneet näiden vuosien aikana?

Kun saimme 2014 vuonna tallin valmiiksi, Leiska ja Bäkkis muuttivat siihen yhdessä. Bäkkiksellä on koko tämän neljän vuodena aikana ollut sama karsina, vaikka vierustoverit ovatkin vaihtuneet. Ensimmäisenä talvena opettelimme juoksutuksen salat ja poni pääsi tutustumaan ravisiloihin.

Keväällä 2015 B totutettiin koppakärryihin. Ja myöhemmin aloitettiin kärrytreenit. Ponin liikutukset olivat kuitenkin maltilliset. Kävelyä ja ravia. Juoksuttaessa otimme puomeja sekä kavalettaja mukaan.



Poni myöskin pääsi muutaman kerran irtohypytykseen. Rotunäyttelyissäkin kävimme Tampereen Teuvossa heinäkuussa 2015.

Satulaan poni aloitettiin totuttamaan alku talvella 2015 ja satunnaisia kertoja makasin selän päällä. Alkutalvesta 2016 nousin ensimmäisiä kertoja ponin selkään. Ja B oli erittäin egoileva. Kerran pyysin valmentajani apuun sillä oripoika heittäytyi mahdottomaksi.

C. Photoona.fi / Oona Pitkonen 2016


Siintä kuitenkin selviydyttiin ja edettiin askellaji kerrallaan rauhassa. Lumessa poni tykkäsi laukata mutta kun tuli kesä niin laukka hävisi. Siirryimme tuolloin Mannilaan ja siellä pikku ori huomasi tammat jotka sattuivat juuri sopivasti olevan kiimassa. Poni alkoi pullikoimaan apuja vastaan. Päätin useamman taistelun jälkeen luovuttaa ja jättää ponin kasvulomalle. Myöhemmin syksyllä ruunautin joten sain tilalle lempeän ruunan... ainakin niin luulin.

Poni sai lomailla 2017 alkuvuoteen saakka. Helmikuussa päätin aloittaa ratsukoulutuksen alusta, sillä juoksuttaessa poni oli huomattavasti kuuliaisempi ja oppivaisempi. Etenimme erittäin hitaasti. Käytännössä ponin haluamisen mukaan, pääsääntöisesti käyntiä, opettelimme taivuttamista ja ohjan seuraamista. Laukkaa otimme vain pieniä pätkiä. B jäi taas kesän alussa lomalle jonka jälkeen siirtyi ratsuttajalle kuukaudeksi. Edistystä ei sielläkään juuri tapahtunut. Laukka oli mitä oli. Veikkasin itse, että ponilla on si nivelessä/ muuaalla selässä jotain häikkää että homma oli sitten siinä..



B siirtyi Mannilaan lokuussa 2017, meillä meni kengitys uusiksi sillä edelliset kengittäjät olivat takapään laittanut erittäin huonosti. Poni käytännössä seisoi takajalat mahan alla.Myös osteopaatti kävi ponin hoitamassa kahteen kertaan todeten jumit si nivelen lähettyvillä. Käsky kävi, että lisää treeniä ja taivuttelua paljon. Poni pääsi lokakuun kevyellä liikunnalla, eniten irtojuoksutusta ja muutamia kertoja ratsastaen siten, että maasta käsin oli apukäsi. Saavutus oli marraskuun alussa, että laukkasimme ponin kanssa koko kentän ympäri.

Poni siirtyi marraskuun puolessa välissä tuttavalleni jonka luona pääsimme maastoilemaan kunnolla niin yksin kuin toisen hevosen perässä. Tästä meidän kehitys vasta alkoi!

Virallisesti Bäkkis siis aloitti ratsun uran treenit vasta 4vuotis kauden lopussa.

Kävimme 2018 alkuvuodesta muutamissa valmennuksissa ponin kanssa ja ponista tykättiin. B oli kehittynyt ihan hyvin muutamaan kuukauteen minun omaa ratsastustasoon nähden.

Vuoden 2018 koho kohta oli Helsinki Horse Fair messut joissa olimme 2 päivää. Poni käyttäytyi erittäin hyvin messukeskuksella ja ison yleisön edessä.

Keväällä kävimme ensimmäiset yhteiset 1tason kilpailut kouluratsastuksen parissa. Tarkoituksena tehdä "lähtökartoitus" sillä siintä siirryimme Mannillan Ratsutallin asukkaaksi. Poni kehittyi toukoheinäkuussa erittäin paljon ja kesäkuussa pääsimme ensimmäiselle estetunnille. Myös valmentaja ratsutti ponia muutaman kerran ja tämän jälkeen poni oli aivan erilainen.


c photoona.fi Oona Pitkonen / 2017



Minä sairastuin pahasti ja kesäkuun lopussa jäin pois hevoshommista. Kira alkoi heinäkuun alusta ylläpitämään ponia. Kira kävi B'n kanssa 1-tason estekilpailuissa hyppäämässä ristikko luokan sekä 60cm. Ylläpito sopimus loppui elokuun puolessa välissä. Syyskuussa poni siirtyi minulle kotiin. Ja lokakuussa sattumusten kautta poni kuskattiin Ratsuniittyyn Julialle. B on tällä hetkellä Julialla. Vielä ei ole täysin varmaa jääkö poni Julialle vai tuleeko se kotiin. Takaisin olen valmis ponin hakemaan, sillä ensi kaudelle on jo tehty suunnitelmat ja budjetoinnit.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti