tiistai 29. maaliskuuta 2016

#38 ~ ELÄMÄNI HEVONEN ~



Vaikken alkuun uskonut, mutta näin se vain on, että elämäni hevonen on Leiskan Unikko.




Leiska tuli minulle ylläpitoon 26.1.2014 ja ylläpito päättyi lopullisesti 18.12.2015. Itse sanoin sopimuksen irti ja minulla olisi ollut mahdollisuus ostaa hevonen. Leiskalla ei ollut kuitenkaan tarpeeksi annettavaa minulle, joten näin parhaaksi luopua siintä, mikä on kyllä tietyllä tapaa kaduttanut minua. 



Muistan sen hetken kun Leiskan omistaja otti minuun yhteyttä, että etsin itselleni ylläpitoon projekti tyyppistä hevosta. Hän kertoi puhelimassa hyvin tarkasti hevosesta ja minä kerroin itsestäni ja paikasta jonne hevosta olisin alustavasti viemässä. 



Joulukuussa 2013 päätin lähteä ruunaa katsomaan Savitaipaleelle kaverini kanssa. Ruuna oli aika pörröinen ja siltä roikkui jääpuikkoja turkista. Silti tykästyin siihen vaikka ulkokuori ei ollut mikä edustavin juuri silloin. 


Kun päätimme tehdä ruunasta sopimuksen, teimme alustavasti vuodeksi eteenpäin. Monet hevospiirin tuttavani olivat alkuun "Vai, että tommoisen ponin rohjakkeen menit sitten ottamaan.." Myöhemmin samaiset ihmiset näkivät pienen pörröisen (ja lihavan) suomenhevosen liikkeet ja kehittymisen niin tokaisivat "Ei ole kyllä elukkaa karvoihin katsomista!

Minulla ollessa ruuna koki aikamoisia muutoksia. Se nimettäin sai ekat kengät jalkaan ja vielä kaiken hyvän lisäksi hokilliset sellaiset. Se klipattiin myös ekaa kertaan. 

Maastoiltiin alkuun erittäin paljon ja päivä päivältä rakastuin siihen entistä enemmän. Muistan aina ensimmäiset maastoreissut kun Leiska ei osannut kävellä jyrkkiä alamäkiä ratsastajan kanssa. En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa.. "Yks askal.. iiik pysähdys..yks askel... pysähdys.. " jne... 


Siintä kehkeytyi oikein mainio kumppani minulle. Olimme aina samalla aaltopituudella. 


Vaihdoimme tallia laidun mielessä, ja maastoilimme pääsääntöisesti 2014 alku kesän. Kävimme valmennuksissa, ja ekat kisat suoritimme elokuussa 2014. 

Joulukuun 3päivä ostin Bäkkiksen ja Leiskakin muutti uuteen kotiin pikkuorhin kanssa.


Teimme ruunan kanssa vaikka ja mitä. Koettiin paljon hyviä ja huonoja hetkiä.


Tein myöskin paljon töitä jotta sain ruunan liikkeet lennokkaiksia ja se vaati kengittäjiltäkin kärsivällisyyttä. Tiesin mitä hain kengityksillä, joten vaadin aina kengittäjältä tiettyä muutosta kunnes viimein päästiin siihen oikeaan. Ja ruunan askeleet olivat juuri sitä mitä hain. Siihen vaati monen monta kengitystyä ja vuolu episodia, totuttelua ja uusia kokeiluja. 


Kun tuli päätöksen aika "ostanko vaiko en" ruunan kohdalla, pitkän harkinnan jälkeen päätin luopua ruunasta. Tein (entisen)omistajan puolesta myynti ilmoituksen ja hoidin myyntihomman kokonaan. Kyselijöitä oli erittäin paljon. Jokaisen potentiaalisen henkilön kohdalla itkin "en halua luopua.. ei se lähde mihinkään..." jne.. olin niin ristiriitaisissa tunnelmissa, että jotenkin työnsin omalla käytöksellään hevosta luontani pois. En tiennyt miten päin ratsastaa ja miten sen kanssa toimia. Varmasti aiheutin hevosellekkin paljon epäselviä ajatuksia ym. 



Meillä kävi monenmoista kokeiliaa, ja kyselijöistä pyyhin jo heti pois sellaset kenelle en ikinä haluaisi edes omaa hevostani luovuttaa. Olin tarkkana. myös muutama kokeilija oli sellainen kenelle en halunnut ruunaa myydä. 








Sitten tuli tämä Paula, jotenkin tuntui siltä, että hän on samanlainen kuin minäkin, hänelle voisin hevosen luovuttaa..

Paula halusikin Leiskan ostaa ja joulukuussa ruuna sitten siirtyi Kirkkonummelle. Olen saanut kuulla kuulumisia aina aika ajoin, mistä olen erittäin tyytyväinen. 

Paula ja Leiska tulivat Harjun Oppimiskeskukselle 27.3. joten suuntasimme Idan (ent. omistaja) kanssa katsomaan ruunaa maanantaina 28.3. Pääsin myöskin tällöin ratsastamaan ruunaa.


Hiukan petyin mutta loppupeleissä olin tyytyväinen sillä ruuna on ollut niin vasta niin vähän aikaa uudella omistajalla.

Alla olevat maneesi kuvat on otettu Harjun maneesilla 28.3.2016. C. Ida S.



Katsoin Leiskaa silmiin, se tietynlainen iloisuus oli kadonnut silmistä. En ole varma johtuiku siintä, kun olivat vasta siirtyneet taas uuteen talliin vai onko ruuna ollut viime aikoina kotitallillakin tuommoinen. 

huono vertailu kuva kun valoisuudet on esinlaiset, mutta ruunan katse on tässä tärkein.

<3




Ruunalta oli pudotettu kengät jalasta, eikä ole kenkiä pidetty koko tänä aikana. Se työ minkä olin tehnyt takajalkojen oikean asennon ja liikkeen samiseksi oli poissa! Ikävä oli myöntää, että ruunalla takapään liike oli huonointa mitä minulla ollessa on ikinä ollut. Kaviot olivat aivan väärämuotoiset ja kannat liian maatalat. 



Myöskin ylälinja oli hävinnyt ja lihasköyhä edestä. Itse ainakin tykkäsin massakkaammasta ulkomuodosta, mutta voihan se olla, että on lähdetty hakemaan vähän sirompaa mallia. 


Ruuna oli erittäin herkkä rastastaa, toimi melkeinpä kuin ajatus! Kaikki avot ja sulut ja väistöt sujui todella hyvin joten hyvin on ylläpidetty ruunan taitoja.




Karva oli erittäin tiheä ja paksu, niikuin aina (jonka takia olen  sen itse klipannutkin) ja sen seurauksena hikosi etujalkojen välistä, vaikka omasta mielestä teimme köykäsesti harjotuksia.

Toivon, että ruuna tulisi samaiseen kuntoon, millainen se oli minulla olessa viime keväänä. Mutta niin kuin olen aina kaikille toitottanu - jokainen tekee omillaan mitä haluaa. :) 

Toivon myöskin että Paula on itse tyytyväinen hevoseensa ja saisin silti vielä tulevaisuudessa kuulla Leiskasta. 


Jokaisella meillä on asioista omat mielipiteemme, ja nämä olivat minun ajatuksiani. 



tiistai 15. maaliskuuta 2016

#37 ~ ON OLLUT ILOA ~


Hei. Jälleen tovi on pyörähtänyt viime kirjoituksesta. Syy tähän on kuvattomuus. Eli en ole saanut kuvia, joten ei ole huvittanut kirjoitellakkaan!

Tänään sain mieheni kameran taakse joten muutamia kuvia tiedossa.



Bäkkiksen kanssa olemme edenneet hienosti, ratsastan sitä 2-3x viikkoon. 10-20min kerrallaan ja pääsääntöisesti käynti-ravi siirtymisiä. Välillä myöskin harjoittelemme ympyröitä ja voltteja, sekä peruuttaminen luonnistuu hyvin. Olemme myös ottaneet pari pientä pätkää laukkaa. Odotan vain, että lumet sulaisin niin pääsisi ottamaan pidempiä ravipätkiä ja saataisiin siihen lisää vauhtia. Orhi on toiminut oikein mainiosti ja aina on miellellään lähdössä töihin. En ole siis käyttänyt taluttajaa enää pitkään aikaan. Ja aidatulla alueella emme ole menneet. 

Wiliä olen ratsastanu 5x viikossa. Maastopainotteisesti sillä kentät on huonossa kunnossa ja ruunalla ei ole vielä kuntoa oikein kovin kentällä työstämiseen.. Meillä kun sattuu olemaan 30minuutin kävelymatka sinne.. 

Olemme kuitenkin käyneet pariin otteeseen nytten kentällä, muistuttelemassa koulukiemuroita ja vähän taivuttelemassa. Tässä huomaa kuinka omat taidot ovat jo ruosteessa, tiukka etukeno ja kädet (sekä jalat) ovat missä sattuun. Pian tähänkin on tulossa muutos, sillä toivon mukaan pääsisin aloittamaan valmennukset ensi kuussa! Ensimmäisiin koulukisoihin tähtäämme heinä-elokuulle. Kevään aikana alamme myöskin tehdä puomiharjoituksia ja esteitä kunhan pohjat ovat kunnossa.


Saatiin satuloita myöskin sovitukseen, joista toinen tuntui olen ihan OK, ei täysin priima, mutta nytten on vaikea löytää täysin sopivaa sillä selästä uupuu vähän lihaksia. Kevään aikana katsastamme satula asian uudestaan. 

Ja yllätyksekseni Bäkkikselle menee sama yleissatula (romaanin kanssa tietty) kuin Wilille. :)