keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

#105 ~ KUN YKSI OVI SULKEUTUU.. ~

Jokainen varmasti kuullut sanonnan kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu.. Tähän on myös eräs hyvin osuva aforismi:
"Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut."
Vihdoin ja viimein minun sairasteluihin löytyi syy. Tästä johtuen pääsen (tai joudun, riippuen täysin miten sen asian ottaa) maanantaina 2.7. leikkaukseen. Edelleenkään minulla ei ole hengenhätää, mutta leikkauksen syy ei kuulu tänne sosiaaliseen mediaan. 

Kuitenkin tästä johtuen maanantaina 25.6. tämän leikkauspäätöksen kuulemisen jälkeen minä melkein sain paniikin aikaiseksi itselleni... MITÄ HITSIÄ MINÄ TEEN PONILLE?! Enhän minä todellaan sitä pysty leikkauksen jälkeen hoitamaan enkä todellakaan liikuttamaan.. Koti matka sairaalasta kohti kotia oli aika pitkä, etenkin kun sen yksin taivalsi. Kerkesi siinä matkan varrella miettimään asiota. 

c. Oona Pitkonen  PHOTOONA.FI


Myöhemmin menin liikuttamaan ponia, minun oli nimettäin pakko päästä ratsastamaan monen viikon tauon jälkeen, sillä kohta taukoa tulee vielä enemmän. Toisaalta myös halusin purkaa ahdistukseni, tekemällä juuri sellaista mistä kaikista eniten tykkään. Ponihan oli erittäin kiva ratsastaa ja en todellakaan katunut, että nousin selkään vaikka sen jälkeen kipuja olikin.


Juttelin tietenkin tilanteestani valmentajan kanssa ja hänen kanssa keskustellessa päätimme yhdessä, että kysyn olisiko eräs tallityttö, vakiotuntilainen, kiinnostunut ottamaan ponia ylläpitoon ainakin heinäkuun ajaksi. 

Vautsi, asiat alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. 



Tänään keskiviikkona ponin tuleva ylläpitäjä ratsasti ponilla ensimmäistä kertaa. Kiralla meni todella hyvin ponin kanssa, siihen nähen, että tämä oli ensimmäinen kerta ponin selässä. 

Ratsastuksen jälkeen minä tein loppuverkat, muutamia laukannostoja ja eteenalas ratsastusta ravissa. Kira sitten huolti ponin pois ja teki myös loppuun venytykset. 


c. Kira Kekäläinen


Allekirjoitimme sopparin ja vautsi, nytten jään vaan sivusta seuraamaan kuinka Kiralla ja Bäkkiksellä kuukausi vierähtää. Sopimusta mahdollisesti jatketaan elokuussa koulujen alkuun saakka. Nyt eikun pitämään peukkuja, että hommat luistaa ja molemmilla löytyy se yhteinen sävel. 

Lauantaina pyrin itse käymään ponin liikuttamassa vielä, tarkoitus olisi lähteä maastoon tuulettumaan. 

Vielä aforismiin palatakseni, yksi ovi sulkeutuu niin minä jäin katsomaan vain haikailevasti sen perään, kunnes hoksasin, että se toinen ovihan onneen nyt  avautuukin! 

Ensi viikolle onkin ponille laadittu kunnollinen liikutussuunnitelma. Myöskin jotain jännittävää silloin tapahtuu... Niihin tunnelmiin palataan myöhemmin. 

ps. päivittelen jatkossakin ponin somekanavia säännöllisesti, ponin ylläpitäjän löytää instagramista equestrianteamkph

c. Oona Pitkonen PHOTOONA.FI , selässä ratsuttaja/valmentaja Jenni V.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

#104 ~ TYHJYYTTÄ ~

Ohessa kuvia toukokuulta. Bäkkiksen selässä ratsuttaja Jenni V. 
Kuvat  © Oona Pitkonen photoona

Poni siis ontui epämääräisesti toukokuussa, ontuminen loppui ja oikeaan etu sekä takakavioon ilmestyivät mustelmat. Luultavasti poni oli karsinassa ollessaan kolhinut jalkojaan ovea paukuttaessaan ja tämän takia myös aristanut niitä. Jalkoja ei kuvattu tällä kertaan. 





Mutta kun aloimme ponin kanssa liikkumaan jälleen, niin minä jäin itse sairastamaan. Sairastelusta enemmän kerroin instagramin puolella, mitään hengen hätää minulla ei ole. Nytten tehdään lisätutkimuksia tutkimusten perään. 

Kova hinku ponin selkään on, ja todella paljon harmittaa kun en pääse sitä itse ratsastamaan. Voisin melkein sanoa, että oikeasti ärsyttää jo. Sillä nyt poni olisi juuri vielä tämän kuukauden valmentajani luona enkä siis ole päässyt tunneille/valmennuksiin laisinkaan ja kuun vaihteessa poni siirtyy jo pois.. Eli tämä kesäkuu meni todellakin penkin alle. Meiltä jäi 3 kisat käymättä jne. Olen pettynyt itseeni.

Poni on päässyt  kyllä liikkumaan, sillä se toimi Maijun (Maiju ratsasti viime kesänä Wiliä epäsäännöllisesti) ratsuna valmennusleirillä kahdella sileätunnilla. Poni oli saanut kehuja.

Itse nousen ponin selkään heti kun tilanne sen sallii (kivut antavat myöten).

Toivottavasti sinulla on kesäkuu mennyt paremmin!