Torstaina 27.12. oli sovittuna eräällä tallilla treffit Annin kanssa. Tämä sovittiin jo hyvissä ajoin ja tietenkin samointein sovittelin myös Oonan kanssa treffaamista ja pyysin Oonaa henkiseksi tueksi ja kuvaamaan tallille sovittua tapaamista.
Kuitenkin alustava suunnitelma meinasi pettää ja peruuntua.. mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.
Minua jännitti... Eniten tunsin jännitystä istuessani Oonan kyydissä kun matkasimme kohti tallia. Ja ei, en jännittänyt Oonan kydissä oloa, vaan juuri tallille menoa. Koska oltiin taas minulle "uuden" asian äärellä.
Olimme siis matkalla Vanhalan Ratsutilalle tutustumaan Anniin ja hänen eestinhevoseensa, Veksiin. Tarkoitus olisi siis koeratsastaa Veksi; sopisimmeko yhteen vuokrausmielessä.
- Kyllä, vuokrausmielessä.
Aloitan tammikuussa opiskelut AMK'ssa ja osa koulupäivistä on lyhyitä. Mietin, että miksei voisi niinä päivinä käydä liikuttamassa jotain kaviojalkaista, sillä vaikka olen myynyt oman ponin pois, haluaisin silti päästä ratsastamaan, edes silloin kun siihen olisi mahdollista.
Mainitsin instagramissa siis mystoryssa lokakuussa tästä asiasta, että mahdollista olisi ehkä vuokraheppaa etsiä. Moni taisi sitä myös minulle vinkata. Anni sattuikin laittamaan silloin jo viestiä, että hän saattaisi tarvita vuokraajaa ponilleen ja lupasin olla yhteydessä mikäli itselle tulisi tämmöinen vaihtoehto oikeasti eteen.
Nappasin joulukuun ensimmäisenä päivänä Annille viestiä, että mikäli vielä etsii apukäsiä niin voitaisiin sopia koeratsastuspäivä, sillä minulla alkoi olemaan sellainen tunne, ettei Bäkkis enää palaisi minulle.
Saimme sovittua päivän sekä aikataulun ja wou, siellä sitäs sitten oltiin... nimettäin karsinassa Veksiä harjaamassa.
Tallin omistaja myös kävi moikkaamassa, mikä lievittikin suuresti minun jännitystä. En niinkään jännittänyt itse ratsastusta, vaan ehkä enemmän uudelle tallille menoa. En ollut aijemmin siellä käynyt, kuin vain Bäkkiksen kanssa koulukilpailuissa.
Kun pääsin ponin selkään, alkoi hirmuinen jalustimien säätö.. Kaksi kieppiä ja toiseksi viimeisiin reikiin.. Heh.. en minä ole lyhyt tai mitään.
Veksi tuntui alkuun laiskahkolta ja erittäin leveältä, ainakin siihen verrattuna mihin olen tottunut. Verkkaravin aikana hain jo vähän toiminta nappuloita poniin ja huomasin todella miten minun ratsastamattomuus näkyi sekä tuntui. En saanut omaa keskivartaloa mukaan hommaan ja pohkeet irtoili ratsuni kyljestä ajoittain, vain voimattomuuttaan. Poni alkoi tuntumaan herkemmältä asteittain. Kokeilin myös istua harjoitusravissa, mutta se vasta olikin minulle haastavaa. Laukka tuntui kivalta, todella erilaiselta jälleen aikasempia sanoja käyttäen: "siihen verrattuna mihin olen tottunu." Tykkäsin kuitenkin todella paljon. Loppuravit tietenkin meni ihan fiilistellessä, sillä poni kulki eteen alas, läpiselän ja tyytyväisen oloisena. Myös Oona ja Annia sanoivat, että Veksi näyttää tyytyväiseltä. Itsellenikin tuli hyvä fiilis.
 |
| alkuverkkasta |
Tykästyin poniin ja sovimme, että ponin vuokraus alkaa tammikuussa viikolla 2. Alustavasti tarkoitus olisi käydä 1-2x viikossa. Myös oma ajatus on suunnata ponin kanssa tunnille! Nyt vihdoin pääsen säännöllisesti ratsastamaan jo osaavalla kaviojalkaisella ja saan keskittyä omaan kehitykseen. Mikäli kaikki menee hyvin olisi tarkoitus keväällä kentän ollessa hyppykunnossa alkaa myös hyppäämään ponilla. Katsotaan miten lähtee meidän yhteistyö toimimaan ja saanko kehitettyä omia ratsastustaitoja. Odotan mielenkiinnolla jo tulevaa vuotta!
Kaikki kuvat © Oona Pitkonen / photoona.fi
Kommentit
Lähetä kommentti