lauantai 24. maaliskuuta 2018

#99 ~ RATSASTUS TUNTIEN OHJAUS ~

Kuinka suunnittelen tunnin? Miten valitsen tehtävät? Näitä asioita  minulta on monesti kysytty, etenkin silloin, jos olen päivitellyt instagramiin tuntien pidosta.
Olen siis aivan vasta-alkaja ratsastustuntien ohjauksessa ja joka kerta harjoitan omaa silmää ja omaa elekieltä. 

En osaa kovin hyvin suunnitella tuntia, mutta jos tiedän jo ennakkoon kuinka hevoset toimivat ja minkälainen ratsastusryhmä on, niin kirjaan ennen tuntien alkua lapulle tunnille tehtäviä joita lähden työstämään ratsastajille. Alkeisryhmälle sekä "sekaryhmälle" jossa voi olla hyvin paljon uusia kasvoja katson tehtävät tilanteen mukaan. Myös huomioin hevosten/ponien virkeyden. Pyrin kuitenkin kaikki tunnit pitämään siinä rajoilla mitä minä olen itse valmennuksissa oppinut ratsastamaan jne. 




Tykkään lukea paljon ratsastuntien aiheista ja tehvästä netistä. Googlettamalla löytyy älyttömästi mm. puomitehtäviä ja vinkkejä sileä ratsastukseen. 

Aloitan tunnin yleensä kyselemällä asiakkailta heidän aikaisemmasta tunnistaan ja mitä toiveita olisi tulevalle tunnille. Yleensä teetän alkukäyntien aikana jo jonkin näköisen tehtävän jotta saataiisin hevosia ja poneja reagoimaan apuihin ja vähän hereille. Käynti tehtävänä voi olla hevosten vireystasosta riippuen mm. pysähdykset, temmon muutokset, pienet taivuttelut ympyrällä jne.

Tämän jälkeen kerron tulevasta tehtävästä joka tehdään verkka ravissa ja ohjeistan ratsastajat kevyeeseen raviin. Jos hevosilla on paljon energiaa esim. juuri ensimmäisellä tunnilla, tehtävänä on isot voltit kulmiin. Yleensä hevoset luistelevat energioissaan työnteosta ja ravin tempo muuttuu kulmassa, kun lähdetäänkin kulmaan työstämään tehtävää niin hevonen saadaan nopeasti kuuliaisemmaksi. 

Monesti tässä vaiheessa jo mielessäni mietin ja suunnittelen laukkatehtävän, mikäli tunnin aikana ei päästä laukkaamaan niin ohjeistan työstämään askellajin sisällä siirtymisiä taikka ihan vain temmonmuutkosia. Riippuen jälleen ratsastajan tasosta. 

Alkuverkan jälkeen välikäynnit jonka aikana viimeistään pähkäile seuraavat tehtävät. Esim. kolmikaarinen kiumaraura, väistöt, avotaivutukset, vasta-asetukset ympyrällä, erilaiset ratsastuksen tiet, saatan myös yhdistellä ryhmän tasosta riippuen tehtävään jotain extraa.

Monesti teetän tehtäviä sillä fiiliksellä mitä minä itse juuri sinä päivänä haluaisin tehdä, myös kuuntelen asiakkaiden toiveita.

Myös irtaimiston hyödyntäminen tunneilla on hyvä, aktiivisessa käytössä on kartiot sekä tarvittaessa maapuomit. Jos tunnilla on vähän porukkaa, pyrin keskittymään enemmän istunta painotteiseen. Huomaan ratsastajilta parhaiten juuri ne samat virheet joita minullakin on ratsastaessa ja tätä kautta osaan niissä neuvoa. 

En ole siis mikään pro tunnin ohjaaja, mutta harrastetasolla kait ihan välttävä, sillä suurin osa ainakin on tykännyt tunneistani. Niissä ehkäkin pääse aika paljon helpommalla kuin jo vanhemman konkarin tunneilla.. Heh

Tykkään tuntien ohjauksesta, vaikka välillä on sellainen tunne, että se ei ole yhtään minun juttu. Kun näet ratsukon onnistumisen ja ratsastajan hymyn sekä hevosen olevan tyytyväinen se piristää itseäni kummasti! Tässä hommassa kehittyy tuntitunnilta enemmän, oppii tunnistamaan mahdolliset riskit, ennakointi kaiken kanssa kehittyy jatkuvasti. 

Tässä vielä linkki blogiin josta katsoin vinkkejä myös omiin treeneihin kun Wili oli minulla

tiistai 20. maaliskuuta 2018

#98 ~ ARKISIA ASIOITA ~

Ponin liikutukset on parina viime viikkoina jäänyt vähälle, sillä olen itse sairastellut ja viimeisimpinä oli polvi useamman päivän todella kipeä. Polvessani on siis jo aikasemmin ollut sanomista ja mikäli tämä alkaa lisää oireilemaan on tiedossa leukkaus. Sitä en todellakaan halua! Niin ja tietty teen nytten kolmea erihommaa yhtä aikaa, olen töissä vuodeosastolla, käyn ma-pe aamupäivisin ennen töitä työharjoittelussa päiväkodilla ja silloin kun olen aamuvuorossa töissä, menen illaksi pitämään ratsastustunteja. Pakko sanoa, että viikosta ma-pe on aika täynnä kalenteria katsoen. Vapaa ajalla pyrin olemaan hyvä äiti pojalleni. Joten hevosteluun jää erittäin vähän aikaan. Pian jää työharjoittelu kuviot pois, mutta sitten alkaakin koulunpenkillä istumiset.


c. Oona Pitkonen 10/2017


Palaten poniin.. 

Olemme maastoileet jälleen ja se tunne kun huomaa ponin kehittyvän kerta kerralta. Olen todella tyytyväinen tähän ja toivon ettei meille tule mitään suuria takapakkeja enää tämän kevään aikana.

Bäkkis pääsee kelien lämmetessä talvikarvastaan eli klippausta suunnittelen. Plussa kelit pitäisi tulla juuri ennen kuunvaihdetta. Nyt pohdiskelen kumman klippaustyylin näistä ottaisin. Bäkkikselle ei sovi samantyyliset kiekurat jotka Wilillä aikanaan oli, vaikka ne olisikin erikoisemmat ja kivemmat!  

Ponin klippaus olisi ajankohtainen asia, sillä B tiputtaa talvikarvan hitaasti pois. Ja poni tosin hikoilee myös paljon, karvojen pois ajo siis nopeuttaisi uuden karvan kasvua ja antaisi ponille mahdollisuuden treenata ilman älytöntä hienmäärää. Tämän seurauksena poni myös pääsee aina liikutusten jälkeen ulos ulkoloimien kanssa, eikä tarvitse jättää talliin seisomaan yksin. Yksityistallilla jossa B on, kaviokkaat ulkoilevat 14-15h kerrallaan ja ponillahan on sieläkin tarhakaveri kenen kanssa temmeltää päivät



Me haluttaisiin B kanssa kovasti lähteä jo tutustumaan kisahuumaan, mutta näin vähällä treenillä ei edes harjoituskisojen ravi (hed) ohjelmaa kehtaa lähteä kokeilemaan. Jos me hyvällä tuurilla päästäisiin kouluaitojen sisälle viimeistään toukokuussa. 

Tällä kertaa tälläinen erilainen päivitys meidän mietteistä. Katsotaan josko seuraavalla postaukselle olisikin jo ihan kunnolinen aihe.  


c. Oona Pitkonen 10/2017

lauantai 17. maaliskuuta 2018

#97 ~ KUINKA ME TREENAAMME PONIN KANSSA? ~

c. Oona Pitkonen


Tähän minulla on hyvin yksin kertainen vastaus; treenaamme aina tilanteen mukaan.. Viime aikoina itse olen ollut erittäin paljon kipeänä mm. Influessa A virus (n. 1vk ratsastustaukoa) ja  tämän jälkeen oli mahatauti/norovirus.. 

Olen pyrkinyt käymään maastossa erilaisia lenkkejä, kaverin kanssa ja yksin. Yleisin maastolenkin pituus on 8-13km. Maastot päivästä riippuen voi sisältää paljon hangessa menemistä tai pitkiä laukkapätkiä. Kuitenkin pyrin pitämään maastolenkit monipuolisena ja aina ei samaa mennä. 

Alla video klippi maastosta




Riippuen päivästä treenaamme maastossa erilaisia asioita : 
Mikäli poni käy kuumana ja malttamattomana treenaamme laukkaa ja laukan säätelyä paljon. Saatamme mennä pitkiäkin matkoja laukassa. Mikäli poni tuntuu mielyttävältä ratsastaa työstämme erilaisia taivutuksia ja väistöjä. Paljon siirtymisiä ja pyrin nopeuttamaan laukka apuihin reaktiota. Laukan vaihdot on ponin mieleen joka kaarteessa, joten tämän takia harjoittelemme myös sitä vastalaukkaa enkä siis anna ponin vaihtaa laukkaa. 

Myös maastossa välillä heitämme lyhyen 6km käyntilenkin, jossa pyrin opettamaan ponille, että rennosti pää pitkänäkin voi mennä alusta loppuun.

c. Oona Pitkonen


Kentällä käymme silloin kun on fiilistä, en siis ole tästä ottanut stressiä enkä halua tukahduttaa ponin liikkumis intoa aitojen sisälle, sillä vasta olemme löytäneet tämän vauhdin  eteenpäin menemiseen. 

Nyt en ole päässyt juoksuttamaan ponia irtona enkä liinan päässä, mutta toivottavasti tähän tulisi pian muutos. 

Meillä ei ole siis mitään viikko suunnitelmia, etenemme sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta. Toiveenahan olisi, että pääsisimme valmennukseen vähintään kerranviikossa. Esteisiin alamme totutella viimeistään kun ulkokentät sulaa. En malta odottaa ensimmäisiä hyppyjä.

c. Oona Pitkonen


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

#96 ~ HELSINKI HORSE FAIR 2018 ~

Tänä vuonna lähdimme edustamaan ponin kanssa messukeskukselle 3-4.3.-18 
Edustimme tuolloin siis Suomen new forest poniyhdistystä ja omaa rotua. 


Tämä oli minulle sekä Bäkkikselle toinen iso tapahtuma jossa olemme käyneet. Poni on käytännössä asunut maalla pienellä tallilla melkein jo 4vuotta, joten minun odotukset reissun onnistumisesta oli aika matalat. Kuitenkin täytyi kiittää fiksua ponia, sillä pe-la välisenä aamuna yönä kolmen jälkeen kun käy yksin lastaamaan ponia, voi tässä yhtälössä käydä mitä vain – mutta kuin ollakaan, new forestit toimii kuin toimiikin tilanteessa kuin tilanteessa. Meidän pitkä matka alkoi vähän ennen neljää aamuyöstä, matkalta nappasimme Janeten kyytiin ja perillä Helsingin Messukeskuksella olimme puoli yhdeksän aikaan. Poni asteli Messun ovista sisään pörheänä, juuri sellaisena kuin se aina vieraille itseään esittelee. Varmasti minun oma jännitys heijastui poniin voimakkaasti. 




Oli aivan mahtavaa huomata kuinka poni alkoi ottaa rennosti ja nautti suuresti saamastaan huomiostaan. Ponihan poseerasi ensimmäisen päivän erittäin ylpeänä. Mikä parasta; ohi kävelevät ihmiset antoivat heinää, joten ei pienen ponin tarvinnut nähdä missään vaiheessa nälkää. 

Areenalla Rotukavaldissa poni käyttäytyi erittäin hyvin, paljon paremmin kuin oletin. Ylpistyin tietenkin, sillä poni ei välittänyt ihmisistä, työkoneista, kameroista, kameroiden salamoista, toisista hevosista, eikä juontajan äänestä joka tuli kaijuttimista ulos. Poni rennosti humpsutteli sitä omaa normaalia vauhtiaan. Tykkäsi paljon katsoa yleisöön päin ja olisi mielellään jokaisen ihmisen luokse pysähtynyt – varmaankin heinän toivossa… 

c. Karoliina Hyrkäs


Lauantai-illan lähestyen päätöstä alkoi poni hiukan olla väsynyt ja näytti hapanta naamaa messuvieraille viimeisen tunnin ajan. 

Yöksi poni meni kilpahevosten karsinaan. Ihanaa oli sunnuntai aamuna mennä hakemaan omaa ponia joka hörisee korvat pystyssä kuultuaan tutun äänen. Ja minun onnellisuus; poni selvisi yöstä, mutta on senkin edestä piehtaroinut omissa tarpeissaan. Eikun äkkiä kiiloittamaan Bäkkis ennen messuvieraiden saapumista. 

Viimeisenä päivänä areenalla poni ei halunnutkaan, oli siis hyvin väsynyt, toimia ratsastajan toivomalla tavalla. Vaan Bäkkis päätti olla rotuesittelyssä tahmea ja laukkaan hyppäsi väistäessään aidan lähellä riekkuvaa hevosta.. Tästä johtuen meinattiin kiilata juontaja kumoon. Voi ei mikä häpeän tunne… Onneksi mitään vakaavaa ei päässyt käymään. Heh. 

c. Siiri Markkanen

Loppu päivän B oli karsinassa tyytyväisen oloisena, otti myös pienet torkut keskellä hälinää. Messut loppuivat viiden aikaan illalla ja pääsimme ponin kanssa lähtemään kuuden aikaa pois. Järjestyksenvalvojakin tokaisi meidän ponia lastatessa ”No teilläpäs on hyvin koulutettu hevonen.. harva täällä hälinässä noin vaan koppiin suostuu menemään.” -Niinpä. Bäkkis on tottunut siihen, että kun yleensä lastaan tämän yksin, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kävellä mamman perässä paikkaan kuin paikkaan missä tilanteessa vain. Tämä on näitä New Forestien etuuksia. 

Kokemuksena messuviikonloppu oli erinomainen! Näin paljon hyviä puolia Bäkkiksestä, tutustuin paljon uusiin ihmisiin – etenkin new forestien omistajiin/ratsastajiin. Opimme (minä sekä poni) tältä reissulta paljon.

c. Janette Haakana

maanantai 12. maaliskuuta 2018

#95 ~ MITÄ KAIKKEA BÄKKIS ON PUUHAILLUT? ~

Unohtui ihan kokonaan, että kävimme Wilin kanssa tutustumassa Harjun Opk'lla maastoesteisiin, alla video



Henkilön Noora & Bäkkis (@hartikanlahti) jakama julkaisu

Lisään tähän vielä muutamia video klippejä

Pauliina Hukkasen valmennuksesta, esteet 105-110cm



Ja tässä kooste video Wilistä



Sellainen oli minun ja Wilin viimeiset yhteiset hetket.. Nyt on aika suunnata minun silmätikuksi joutuneen ponin asioihin.

Mitä Bäkkiksen kanssa oikein teimme vuonna 2017 ja miten 2018 on lähtenyt?

Instagramia ja facebookkia seuranneet tietävätkin mitä kaikkea on tapahtunut, mutta kerron tässä tiivistettynä.

Bäkkis asui yksin meillä kotona heinäkuun loppuun saakka, jonka jälkeen vein ponin ratsuttajalle. Poni oli siellä n. 3vk jonka aikana zekkailimme mistä johtui ponin tahmeus ratsastajan kanssa. "Vikaa " alkoi löytymään takapolvista ja lanneselästä jota epäilin jo keväästä saakka. Ponilla oli ruunauksen jälkeen hyvin voimakkaita kasvupyrähdyksiä joten lannealue ei kestänyt ihan menossa mukana. Tämän takia ponin liikutukset olivat jääneet hyvin vähäiselle.


B siirtyi Mannilaan lokakuun alussa, oli siellä 1,5kk kun olin itsekkin siellä töissä. Mannilassa irtojuoksutin ponia paljon ja ratsastin 2x vk. Myös siellä ollessamme saimme uuden kengittäjän joka laittoi ponin takakaviot vihdoin sellaiseksi kuin halusin. Tuttavani hieroi ponia 4kertaa lähinnä vain kaulan ja lapojen alueelta. B sai hammashuollon jossa todettiin ponin suun olevan extra hyvässä kunnossa.

Lokakuu 2017 c. Oona Pitkonen

Osteopatia hoitaja - Tuija Laapas kävi hoitamassa ponin ja totesi vian olevan lanneselässä vasemmalla puolella. Ensimmäinen hoito auttoi jo huomattavasti, sillä jo muutaman päivän jälkeen poni seisoi oikein takajaloillaan. Aikaisemmin poni siis työnti takajalat mahan alle.

Kentällä poni kuitenkin liikkui vain pakolliset - jos päästiin koko kenttä laukalla ympäri se oli jo iso saavutus.
c. Oona Pitkonen


Marraskuussa poni vaihtoi tallia kun minulta loppui kys. paikassa työt ja oli aika suunnata uuden ammatin pariin.  Bäkkis muutti siis yksityiselle tallille,  joka on aivan meidän lähellä.

Tästä alkoi meidän maastoilut, aloitimme ensin pienillä 5km lenkeillä. Pian poni ymmärtikin maastoilun merkityksen ja alkoi toden teolla kuumumaan siellä. Vauhtia ja iloisia pukkeja olisi riittänyt vaikka muille jakaa. Kunnon köyrimiskohtauksia unohtamatta.. Huh onneksi kestin selässä. Pääsimme käymään jopa n. 14km maastolenkeillä ja aika reipastahtisesti sekin mentiin, silti ponin palautumissyke oli vain 56! Niin ja tietty hankitreenit on ollut pop.

Kuolain vaihdoksella poni alkoi pysymään ruodussa.

Osteopatia hoitaja kävi tammikuussa hoitamassa vielä kerran ponin ja totesi että poni on rakenteellisesti kehittynyt, saanut lisää lihasta ja vetreyttä.

c. Oona Pitkonen


Kentällä me olemme käyneet vain todella harvoin ja siellä poni toimii jo erittäin kivasti. Voimatonhan ja osaamaton se vielä on, mutta nyt se liikkuu kaikissa askellajeissa eteenpäin ja jokaista askellajin tempoa voi jo hiukan säädellä. Taivutuksia harjoitellaan ja väistöjä. Pienie pätkiä poni jo loistaa niissäkin. B ei vielä ymmärrä miten kuuluisi pään asettaa peräänannossa, mutta ehkä sie vielä sieltä tulee ajan kanssa.

Kävimme ponin kanssa Helsinki Horse Fairissa 3.3-3.4.2018 mutta siintä lisää toisessa postauksessa.

Siinä tiivistettynä ponin kehitys... pikku hiljaa me täällä edetään!

11.02.2018 c. Oona Pitkonen

lauantai 10. maaliskuuta 2018

#94 ~ BLOGI AVAUTUU ~

Sain jonkin valtavan inspiraation blogin suhteen joten päätin avata tämän uudelleen! 

Paljon on tapahtunut blogin sulkeutumisen jälkeen ja tässä  postauksessa olisikin tarkoitus pikaisesti muistella Wilin viime kesää ja syksyä kera kuvien. 

Aloitetaampas..  ( tämän postauksen kuvat c. Oona Pitkonen, jollei toisin mainita)

Wilin kanssa saimme paljon luottamusta kasaan, suoritin ponin kanssa koulunäytön K.N. Special radan, arvosanalla 2. Ilman väärää laukkaa olisimme saaneet 3! Voi pahus. Olin kuitenkin tyytyväinen poniin. 

 105cm okseri. 

Wilihän oli myynnissä koko kesän ajan. Kukaan ei tosin tullut ponia kokeilemaan, ne eivät nähteet ponin potentiaalisuutta. 

Wili asui Mannilan Ratsutallilla 9.9.2017 saakka, jossa minäkin olin siis töissä. 

Ennen Wilin muuttoa kävimme yhdissä tallin ulkopuolisissa estekisoissa hyppäämässä 0-0 radan 80cm korkeudessa. 

Kuvaajaa en muista. 
c. Milja Roiha


Myös olimme Mannilan kahdissa harkkakisoissa syksyn aikana, hyppäsimme 80cm, 90cm, 90 ja 100cm. 






c.  Karoliina Viinanen

C. Karoliina Viinanen

Maastoilimme ponin kanssa paljon kesän aikana. Estetreeneissä pääsimme ottamaan jo 110cm tehtäviä ja yksittäisenä 115cm. 



Wilin kanssa myös kokeiltiin ilman satulaa ratsastusta, ja poni päästikin pariin kertaan minut selkään luottavaisesti. 



c. Noora Tiihonen

c. Noora Tiihonen
Syyskuun 10. päivä lähdin kuskaamaan Wilin Hämeenlinnaan, sillä sieltä ponia tuli hakemaan mahdolliset uudet omistajat. Wili lähti siis tuolloin koeajalle. Ostaja ehdokkaat tykästyivät poniin ja näkivät ponin valtavan potentiaalin. Ponista tehdään uudessa kodissa kenttäponi! Ja poni nappasiki jo ensimmäisistä hallikisoista voiton (Ypäjä, 9.3.2018) , suorituen jokaisessa osa-alueesta erittäin hyvin (estekoe, koulukoe ja maastokokeessa). Mahtavaa seurata ponin kehitystä. 

Totta kai minua harmittaa kun jouduin ponin myymään, mutta se mimmoiseen kotiin se pääsi on minulle lotto voitto. En parempaa kotia voi enää toivoa edes!