maanantai 28. marraskuuta 2016

#66 ~ MISSÄ MOTIVAATIO.. ~

Kun ponien liikutukset alkaa vähenemään ja tuntuu ettei saa enään mitään aikaiseksi. Päivät ovat lyhyitä, pimeä koittaa aikaisin.. Ei vain ole mielenkiitoa kivuta ponin selkään. Kotonakin on hirveästi tekimistä ja välillä olisi kiva löhötö sohvalla pidempää kuin vain vajaa 20minuuttia.

Nytten kun olisi vihdoin lunta - voisin liikutella poneja pelolla niin olen täällä koulussa suorittamassa lähijaksoa! Täällä kyllä on intoa ratsastaa, sillä päästään maneesiin. Mutta silti omatunto kolkuttaa omien ponien takia.

Viime viikolla myös läpiratsastin erään ponitamman. Mutta silloin pääsin kentälle ja kenttä oli ihan kesäkunnossa.

Nyt mielessä jyllää koulutehtävät ja niiden tekeminen. Puuh, tehtävät ovat helppoja mutta olen mennyt kasaamaan aivan liikaa ajateltaa itselleni niin tuntuu kuin pää "räjähtäisi" kohta. En niinkuin osaa keskittyä olennaiseen.


Facebookin kautta etsin itselleni apuvoimia ponien liikuttamiseen. Bäkkistä pitäisi päästä ratsastamaan toisen hevosen perässä, mutta innokkaita Wilillä ratsastajia ei tunnu löytyvän. Monia etoo nämä kylmät kelit ja maneesittomuus. Niin myös minua.

Tämä oli tälläinen pienen pieni avautumis postaus. Jospa tämän viikon jälkeen löytäisin motivaation uudelleen!

tiistai 15. marraskuuta 2016

#65 ~ OPISKELUA & ENSIMMÄISET KILPAILUT ~

Anteeksi. Motivaatio on ollut hukassa blogin puolella aivan kokonaan. Kuvien puute on yksi syy tähän. 


Olen siis opiskelemassa Harjun Opk'lla. Toivon mukaan valmistun keväällä 2017. Meillä on ollut kerran kuukaudessa lähijakso, ja edellisellä lähärillä otin molemmat ponit mukaan!

Bäkkis on siis jo ruunattu, toipunut ihan suhteellisen hyvin ja ruunan merkkejä alkanut näkymään. Jätkä on myöskin kasvanut aivan hurjasti.. Cob koon päitset melkein saa heittää roskiin jo (ei nyt sentäs, ne jää Wilin käyttöön) sillä B on kasvattanut päänsä jo lähemmäksi Full kokoon! Cob koon suitsista vain leuka- sekä poskihihnat ovat sopivat. Turpahihnassa ei riitä reijät, ja otsapanta jää aivan liian lyhyeksi. Bäkkis saikin mageen otsapannan alkusyksystä, siinä on "timantteja" ja pääkallo.



kuvat ovat kaapattu videolta, joten laatu on erittäin huono!



Satula seppä kävi lokakuun puolessa välissä, ja totesi meidän ponien satulat sopiviksi. Jee, ekaa kertaa satulasepän käynti oli edullinen. Näillä mennään ainakiin kevääseen saakka. 

Tosiaan lähdettiin matkaan molempien ponien kanssa kohti Virojokea 23.10. Matka sujui todella hyvin.

Vierastallille päästyä ponit olivat kuin kotonaan. Kumpikaan ei vaikuttunut stressaantuneelta. Bäkkis pääsi Leiskan viereen ja molemmat tunnistivat toisensa.. Bäkkis olikin loppu ajan vain Leiskan perään - ei välittänyt yhtään jos Wili häippäsi tallista pois! 


Wili liikkui ma ti ja ke 2h/pv, eli aamupäivisin koulua ja iltapäivisin esteitä. Tiistaina hyppäsin itsenäisesti.


Ponin liike parantu koko ajan entisestään, etenkin sileällä. Se oli tiistaina aivan super hyvä ratsastaa, ja keskiviikkona entistä parempi. Sen ravi oli jotain todella mahtavaa, erittäin tahdikasta, ja isoa, sekä poni kulki tehtävät erittäin ryhdikkäässä peräänannossa. Wautsi! Laukkakin alkoi paranemaan, tahti ei ollut yhtä hyvä, mutta poni on vielä voimaton. Torstaina meillä oli estenäyttö, rata1. 


Poni oli verkassa todella hyvä, ja hypyt onnistui erittäin hyvin. Mutta radalla minä jännitin ja unohdin ratsastaa Wiliä. Joten rata oli järkyttävän näköistä.. Kuitenkin saatiin H2. Olen siihen tyytyväinen, sillä jännitän esteitä todella paljon, ja emme ole älyttömiä määriä edes hypänneet ponin kanssa. 


Verryttelystä saatiin kehuja, ja verryttelyssä esitettyä ravia kehuttiin erittäin paljon. 

Keskiviikkona 26.10 nousin monen kuukauden tauon jälkeen Bäkkiksen selkään. Poni liikkui rennosti alla ja ravi oli hyvää. Emme menneet kuin 10min.


Torstaina matkasimme koululta kotiin. Matka oli raskas, mutta ponit matkusti hyvin. 


Sunnuntaina suuntasimme estekilpailuihin tuttuni kyydillä. Hyppäsimme Wilin kanssa 65cm radan. Poni tosin olisi päässyt 70-80cm radankin hyvin, mutta aloitamme matalista oman jännityksen vuoksi.

Maneesin pohja oli huono meille, ja verryttelyssä kieltoja tuli useaan otteeseen,sillä en uskaltanut ratsastaa ponia eteen päin pohjan vuoksi. 

Radalla kuitenkin pakotin itseäni ratsastamaan. Yksi kielto tuli kolmannelle esteelle, sillä minä siis MINÄ itse jäin tölläämään estettä ja eihän poni hyppää jos katseeni ja painopisteeni ei ole ajantasalla. Loppu rata meni hyvin. Tosin menimme super hitaasti. Kovempaakaan emme voineet mennä, sillä Wili olisi kyllä kaatunut sinne! Saimme monelta taholta kehuja ponin hyppytyylistä ja siintä kuinka ratsastin nätisti ensimmäisen strattimme. 

Takana oli hyvin opettavainen viikko, ja tästä ei oo kuin suunta ylös päin. Haluan kehittyä esteratsastuksessa. Vielä en ymmärrä koko lajista yhtään mitään.. mutta ehkä vielä joku päivä ymmärrän!

Nyt pitäisi päästä hyvälle pohjalle treenaamaan vauhtia ja saamaan lisää rohkeutta.  Harmi vaan, että rahattomuus painaa, eikä ole varaa kuskailla ponia useamman kymmennien kilometrien päähän maneesiin. 

Olen myös alkanut  joku aikatakaperin ratsastamaan erästä vierasta ponia. Ehkä myöhemmin kirjoitan siintä lisää.