lauantai 18. kesäkuuta 2016

#50 ~ IC-NÄYTTELYT JA WILIN MAAILMALLE LÄHTÖ ~


Kävimme tuossa 11.6. kaverini irlannin cob varsan kanssa Lappeenrannassa näyttelyissä. Aamulla kun saavuin Janetelle lähdimme samantien noutamaan koppia, ja sitten eikun puunaamaan 1vuotiasta oria. 


Lastaamisessa kesti tovin, mutta eipä sitä muuta olettanutkaan tämmöiseltä vauvalta. Todella nätisti matkusti Lappeeseen saakka, matkalla pysähdyttiin tankkaamassa. Minä siis olin ratin ja penkinvälissä. 

Näyttelypaikalla Elmo käyttäytyi todella erinomaisesti. Kehässäkin oli oikein mainioa. Elmo sai hylätyn, sillä pää on vielä liian kyömy, ja sitä ei hyväksytä näyttelyissä. Tuomari sanoi, että tulevaisuudessa, mikäli kyömy "häviää" niin ehdottomasti uudestaan kehään. Muutoin Elmo sai aika hyvät pisteet!


Palaten sitten omien ponieni arkeen.. 

Niikuin otsikossakin mainittiin, ja moni snapissa ja insragramista ovat huomanneet, niin Wili lähti maailmalle - valmentajani luokse. Meille tuli ongelmia selkään nousussa. 

Wili on nytten ollut tiistaista asti Mannilassa, ja selkään ollaan päästy joka kerta. Kahtena ekana päivänä minä itse siis nousin selkään valmentajan avustuksella. Toisella kertaa pidimme valmennuksen jossa hyppäsimme pieniä tehtäviä. Poni oli aivan super. 

Tämän jälkeen valmentaja on työstänyt selkään nousua karsinassa. Poni on ollut ok, muutamia säpsyilyjä lukuun ottamatta. Epäilemme, että oikeassa silmässä on jotain häikkää. Pyydän eläinlääkärin tutkimaan ensiviikolla näön kokonaan. 

Huomenna olisi tarkoitus itse lähteä jälleen ratsastamaan ponia ja otammekin näillä näkymin alkuun selkään nousuja karsinassa, jonka jälkeen siirrymme kentälle. 

Ostin Wilille uuden satulan, satula on edestä vielä hiukan leveä, joten siinä pidämme täytteenä pintelipatjaa. Näin ollen Bäkkis sai itselleen kokonaan Wilin edellisen satulan. 

Wili on nytten Mannillassa niin kauan kunnes selkään nousu sujuu täysin ongelmitta. Niin ja lisäys vielä, se ensimmäinen selkään nousu vaikein, kun kerran ruuna on päästänyt selkään, sinne pääsee liikutuksen aikana nousemaan ihan vapaasti. Joten kipuja ei pitäisi olla?! Mutta nytten tutkitaan alkuun näkö, ja jos silmissä on kaikki ok, lähdemme ratkomaan ongelmia muualta. 

Nytten ensi töikseen on näytettävä ruunalle, että selkään nousu on mukavaa ja palkitsevaa puuhaa.

Ps. ei kukaan sattuis olee kiinnostunut tekemään miule banneria? En vain jaksa (en saa aikaiseksi) tehdä tuotakaan loppuun.. :')

Oletteko te päässeet käymään näyttelyissä? 
Onko teillä koskaan tullut ongelmia vastaan ratsujen kanssa? 

perjantai 10. kesäkuuta 2016

#49 ~ 3VUOTIAAN KANSSA EKAA KERTAA KENTÄLLÄ ~




Vihdoin ja viimein pääsimme aloittamaan treenit pikku orhin kanssa aitojen sisällä. Kenttä on pieni, joten siellä harjoittelemme ympyrällä työskentelyä. Koitamme käydä sielä 1-2x viikkoo maastakäsin työskentelemässä ja 1-2x viikkoo ratsastamassa. Kuitenkin siten että työpäiviä tulee 3 viikossa. Näin mennään ainakin kuukausi ja jos laukkakin alkaa sujumaan, poika pääsee lomalle!

Talutin Bäkkiksen kentälle, sillä sinne on matkaa n. 1,5km ja liikennettä sattuu matkalla olemaan. 

Bäkkis toimi alkuun hyvin laiskahkosti kentällä, olisi halunnut hidastaa Jassun luokse (miehen tyttö joka suostui lähtemään kuvailemaan) ja toinen oli porttien kohdat. Pian kuitenkin alkoi ravikin molempiin suuntiin toimimaan. Kokeiltii laukan nostoja taouon jälkeen, mutta nuori ahdistui "pienestä" tilasta ja päätin ratsastuksen lopuksi antaapojan laukata irtona.

Ja pahoittelen jo istuntaani, se on jotain aivan järkyttävää!





meillä OLI nätti letti..






"Sielä menee mopo"




Laukan nostoissa retosteltiin pukilla ja muulla semmoisella..


Bäkkis ei oikein innostunut rakennekuvauksesta.









Me aina oikastaan mehän läpi kotii.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

#48 ~ VIHDOIN VALMENNUKSESSA ~



Pitkä odotus palkittiin, tai niin ainakin luulen. 
Viimein päästiin ruunan kanssa meidän yhteiseen ensimmäiseen valmennukseen. Olin liikkellä todella epäröivin ajatuksin, mietin mikä menisi mönkään ja montakohan kertaa lennän sellasta alas. Tuleeko valmentajalta miten paljon noottia jne. 

Kaverini Janette tuli mukaani seuraamaan valmennusta. Kävelimme kentälle n. 30min, talutin siis ruunan sinne.

En tiedä mikä minuun iski, mutta ekaa kertaa minusta tuntui etten oikeasti uskalla nousta Wilin selkään, pelkäsin, että pilaan lopulta kaiken. Vaikka olenhan kuitenkin onnituneesti kuluneella viikolla ruunaa ratsastanut kotona. Saimme vasta siis satulan sepältä.

Tähän tilanteeseen sopii erinomaisesti seuraava kuva : 




Odotimme suosiolla Jennin paikalle tuloa, ja hänen rohkaisemana nousin selkään.

Aloitimme tunnin ympyrällä menemällä ja hiukan keskustellen mitä ongelmia meillä on ruunan kanssa ollut, ja mitä olemme päässeet tekemään.

Pikku hiljaa aloimme ottaa ravia, ja hetken päästä laukat molempiin suuntiin koko kenttää käyttäen. Minun piti vain rohkeasti pyytää ruunaa isommille liikkeille, ja alkuun meninkin laukat kevyehkössä istunnassa.

Ruuna piti saada pohkeen takanta pois, luottavaisemmaksi pohkeen eteen. Jouduimme ottamaan "raipan" (risun) käyttöön.

Jouduin erityisesti keskittymään hellään tuntumaan, sillä ruuna on suusta herkkä ja vaatii tasaisen ja johdonmukaisen käden.



Laukat nousi hyvin, ei siis ollut ristilaukkaa ollenkaan. Ruuna jopa pätkittäin ravissa kulki kuntoosa nähden todella hyvin. Ja kun muistin omat pohkeeni pitää mukana, käytti ruuna takapäätään erittäin hyvin.

Haimme ruunalle "yli"isoa liikettä, jotta saisin ponin toimimaan pohkeen ja ohjan välissä ja täten siis reagoimaan herkemmin pohkeeseen.

Teimme jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä, ja niihin ruuna reagoi ihmeen hyvin. Oikea kierros tuotti hiukan vaivaa, Wili olisi halunnut vaan kulkea nenä ulospäin ja puske pienemmälle ympyrälle. Sain kuitenkin välillä vasenta kylkeä venytettyä ja ruunan nenää ympyrän suuntaisesti.

Omassa istunnassani on paljon jälleen korjattavaa, enhän ole edes käynyt säännöllisissä valmennuksissa viime kevään jälkeen.



Tunnin jälkeen teimme muutamia kertoja selkään nousuja ja ruuna ei enää tässä jähmettynyt ollenkaan.

Käsky tuli vaan ratsastaa reippaasti eteenpäin, eikä jäädä hyssyttelemään. Jos ruuna jotain säpsähtää ja hiukan jännittyy, niin täytyy pyytää siis vain rohkeasti eteenpäin.


Vaikka tunti olikin "rankka", niin Wili oli ihmeen hyvällä tuulella vielä kotiin päästyäkin. Iltatalliakin tehdessä ruuna tuli pusuttelemaan ja vaikutti tyytyväiseltä.


Valmentaja kehui ruunaa ja tämän liikkeitä. Hyvän ponin olen kuulemma ostanut. ;) 


Jes, sain taas lisää motivaatiota ruunan kanssa treenaamiseen!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

#47 ~ 10 SANAA, 10 KUVAA ~



Jalustin.net postaushaasteena on - 10 sanaa, 10 kuvaa. 

Kuvissa  pääosin esiintyy Leiska, koska onhan se ollut erittäin tärkeä minulle. 

Iita kissa menehtyi elokuussa 2015