keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

#96 ~ HELSINKI HORSE FAIR 2018 ~

Tänä vuonna lähdimme edustamaan ponin kanssa messukeskukselle 3-4.3.-18 
Edustimme tuolloin siis Suomen new forest poniyhdistystä ja omaa rotua. 


Tämä oli minulle sekä Bäkkikselle toinen iso tapahtuma jossa olemme käyneet. Poni on käytännössä asunut maalla pienellä tallilla melkein jo 4vuotta, joten minun odotukset reissun onnistumisesta oli aika matalat. Kuitenkin täytyi kiittää fiksua ponia, sillä pe-la välisenä aamuna yönä kolmen jälkeen kun käy yksin lastaamaan ponia, voi tässä yhtälössä käydä mitä vain – mutta kuin ollakaan, new forestit toimii kuin toimiikin tilanteessa kuin tilanteessa. Meidän pitkä matka alkoi vähän ennen neljää aamuyöstä, matkalta nappasimme Janeten kyytiin ja perillä Helsingin Messukeskuksella olimme puoli yhdeksän aikaan. Poni asteli Messun ovista sisään pörheänä, juuri sellaisena kuin se aina vieraille itseään esittelee. Varmasti minun oma jännitys heijastui poniin voimakkaasti. 




Oli aivan mahtavaa huomata kuinka poni alkoi ottaa rennosti ja nautti suuresti saamastaan huomiostaan. Ponihan poseerasi ensimmäisen päivän erittäin ylpeänä. Mikä parasta; ohi kävelevät ihmiset antoivat heinää, joten ei pienen ponin tarvinnut nähdä missään vaiheessa nälkää. 

Areenalla Rotukavaldissa poni käyttäytyi erittäin hyvin, paljon paremmin kuin oletin. Ylpistyin tietenkin, sillä poni ei välittänyt ihmisistä, työkoneista, kameroista, kameroiden salamoista, toisista hevosista, eikä juontajan äänestä joka tuli kaijuttimista ulos. Poni rennosti humpsutteli sitä omaa normaalia vauhtiaan. Tykkäsi paljon katsoa yleisöön päin ja olisi mielellään jokaisen ihmisen luokse pysähtynyt – varmaankin heinän toivossa… 

c. Karoliina Hyrkäs


Lauantai-illan lähestyen päätöstä alkoi poni hiukan olla väsynyt ja näytti hapanta naamaa messuvieraille viimeisen tunnin ajan. 

Yöksi poni meni kilpahevosten karsinaan. Ihanaa oli sunnuntai aamuna mennä hakemaan omaa ponia joka hörisee korvat pystyssä kuultuaan tutun äänen. Ja minun onnellisuus; poni selvisi yöstä, mutta on senkin edestä piehtaroinut omissa tarpeissaan. Eikun äkkiä kiiloittamaan Bäkkis ennen messuvieraiden saapumista. 

Viimeisenä päivänä areenalla poni ei halunnutkaan, oli siis hyvin väsynyt, toimia ratsastajan toivomalla tavalla. Vaan Bäkkis päätti olla rotuesittelyssä tahmea ja laukkaan hyppäsi väistäessään aidan lähellä riekkuvaa hevosta.. Tästä johtuen meinattiin kiilata juontaja kumoon. Voi ei mikä häpeän tunne… Onneksi mitään vakaavaa ei päässyt käymään. Heh. 

c. Siiri Markkanen

Loppu päivän B oli karsinassa tyytyväisen oloisena, otti myös pienet torkut keskellä hälinää. Messut loppuivat viiden aikaan illalla ja pääsimme ponin kanssa lähtemään kuuden aikaa pois. Järjestyksenvalvojakin tokaisi meidän ponia lastatessa ”No teilläpäs on hyvin koulutettu hevonen.. harva täällä hälinässä noin vaan koppiin suostuu menemään.” -Niinpä. Bäkkis on tottunut siihen, että kun yleensä lastaan tämän yksin, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kävellä mamman perässä paikkaan kuin paikkaan missä tilanteessa vain. Tämä on näitä New Forestien etuuksia. 

Kokemuksena messuviikonloppu oli erinomainen! Näin paljon hyviä puolia Bäkkiksestä, tutustuin paljon uusiin ihmisiin – etenkin new forestien omistajiin/ratsastajiin. Opimme (minä sekä poni) tältä reissulta paljon.

c. Janette Haakana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti