Pitkä odotus palkittiin, tai niin ainakin luulen.
Viimein päästiin ruunan kanssa meidän yhteiseen ensimmäiseen valmennukseen. Olin liikkellä todella epäröivin ajatuksin, mietin mikä menisi mönkään ja montakohan kertaa lennän sellasta alas. Tuleeko valmentajalta miten paljon noottia jne.
Kaverini Janette tuli mukaani seuraamaan valmennusta. Kävelimme kentälle n. 30min, talutin siis ruunan sinne.
En tiedä mikä minuun iski, mutta ekaa kertaa minusta tuntui etten oikeasti uskalla nousta Wilin selkään, pelkäsin, että pilaan lopulta kaiken. Vaikka olenhan kuitenkin onnituneesti kuluneella viikolla ruunaa ratsastanut kotona. Saimme vasta siis satulan sepältä.
Tähän tilanteeseen sopii erinomaisesti seuraava kuva :
Odotimme suosiolla Jennin paikalle tuloa, ja hänen rohkaisemana nousin selkään.
Aloitimme tunnin ympyrällä menemällä ja hiukan keskustellen mitä ongelmia meillä on ruunan kanssa ollut, ja mitä olemme päässeet tekemään.
Pikku hiljaa aloimme ottaa ravia, ja hetken päästä laukat molempiin suuntiin koko kenttää käyttäen. Minun piti vain rohkeasti pyytää ruunaa isommille liikkeille, ja alkuun meninkin laukat kevyehkössä istunnassa.
Ruuna piti saada pohkeen takanta pois, luottavaisemmaksi pohkeen eteen. Jouduimme ottamaan "raipan" (risun) käyttöön.
Jouduin erityisesti keskittymään hellään tuntumaan, sillä ruuna on suusta herkkä ja vaatii tasaisen ja johdonmukaisen käden.

Aloitimme tunnin ympyrällä menemällä ja hiukan keskustellen mitä ongelmia meillä on ruunan kanssa ollut, ja mitä olemme päässeet tekemään.
Pikku hiljaa aloimme ottaa ravia, ja hetken päästä laukat molempiin suuntiin koko kenttää käyttäen. Minun piti vain rohkeasti pyytää ruunaa isommille liikkeille, ja alkuun meninkin laukat kevyehkössä istunnassa.
Ruuna piti saada pohkeen takanta pois, luottavaisemmaksi pohkeen eteen. Jouduimme ottamaan "raipan" (risun) käyttöön.
Jouduin erityisesti keskittymään hellään tuntumaan, sillä ruuna on suusta herkkä ja vaatii tasaisen ja johdonmukaisen käden.
Laukat nousi hyvin, ei siis ollut ristilaukkaa ollenkaan. Ruuna jopa pätkittäin ravissa kulki kuntoosa nähden todella hyvin. Ja kun muistin omat pohkeeni pitää mukana, käytti ruuna takapäätään erittäin hyvin.
Haimme ruunalle "yli"isoa liikettä, jotta saisin ponin toimimaan pohkeen ja ohjan välissä ja täten siis reagoimaan herkemmin pohkeeseen.
Teimme jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä, ja niihin ruuna reagoi ihmeen hyvin. Oikea kierros tuotti hiukan vaivaa, Wili olisi halunnut vaan kulkea nenä ulospäin ja puske pienemmälle ympyrälle. Sain kuitenkin välillä vasenta kylkeä venytettyä ja ruunan nenää ympyrän suuntaisesti.
Omassa istunnassani on paljon jälleen korjattavaa, enhän ole edes käynyt säännöllisissä valmennuksissa viime kevään jälkeen.

Haimme ruunalle "yli"isoa liikettä, jotta saisin ponin toimimaan pohkeen ja ohjan välissä ja täten siis reagoimaan herkemmin pohkeeseen.
Teimme jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä, ja niihin ruuna reagoi ihmeen hyvin. Oikea kierros tuotti hiukan vaivaa, Wili olisi halunnut vaan kulkea nenä ulospäin ja puske pienemmälle ympyrälle. Sain kuitenkin välillä vasenta kylkeä venytettyä ja ruunan nenää ympyrän suuntaisesti.
Omassa istunnassani on paljon jälleen korjattavaa, enhän ole edes käynyt säännöllisissä valmennuksissa viime kevään jälkeen.
Tunnin jälkeen teimme muutamia kertoja selkään nousuja ja ruuna ei enää tässä jähmettynyt ollenkaan.
Käsky tuli vaan ratsastaa reippaasti eteenpäin, eikä jäädä hyssyttelemään. Jos ruuna jotain säpsähtää ja hiukan jännittyy, niin täytyy pyytää siis vain rohkeasti eteenpäin.
Vaikka tunti olikin "rankka", niin Wili oli ihmeen hyvällä tuulella vielä kotiin päästyäkin. Iltatalliakin tehdessä ruuna tuli pusuttelemaan ja vaikutti tyytyväiseltä.
Valmentaja kehui ruunaa ja tämän liikkeitä. Hyvän ponin olen kuulemma ostanut. ;)
Jes, sain taas lisää motivaatiota ruunan kanssa treenaamiseen!

Noni, teillähän menikin sitten hyvin! :)
VastaaPoistaTurhaan jännitit valmennusta ;) Itsellänikin on aina hirmuinen jännitys jossakin vaiheessa, mutta loppujen lopuksi ei olisikaan edes välttämättä tarvinnut jännittää tai miettiä mikä menisi pieleen! Mutta jännittäminen onkin kuulemma ihan terveellistä :)
Joo ihmeen hyvin meni, ja tosiaan valmentajan kehu ponia kohtaa helpotti minua. Sanoi, että poni on parempi kuin Leiska, joka minun oli tarkoitus viime syksynä ylläpitokauden päätyttyä ostaa. Eli toivon mukaan teinkin oikean valinnan hevosen vaihdon merkeissä.
PoistaEhkä onkin parempi, että jännittää, kuin taas mennä täysin itsevarmana. Ainakin olen tuon Wilin kanssa huomannut, jos olen täysin varma, kaikki menee mönkään, jos hiukan jännitän niin kaikki sujuu kuin tanssi :'D Mystinen poni!